Lyijy vanhoissa Arabian astioissa

Mitä Ruokavirasto sanoo vanhoista astioista?

Ruokaviraston ohjeiden mukaan tavanomaisten keraamisten astioiden käyttö ei nykyään aiheuta ongelmia raskasmetallien kannalta, mutta vanhoissa astioissa riski on olemassa. Lyijylasitteita käyttäneistä vanhoista keramiikka-astioista lyijyä saattaa siirtyä suuriakin määriä elintarvikkeisiin. Kadmiumia voi siirtyä koristellusta keramiikasta.

Viraston neuvot käytännössä:

• Jätä käyttämättä vanhat keramiikkakolpakot sekä kuluneet, säröiset ja kolhiintuneet astiat.
• Perintönä saatujen vanhojen astiastojen päivittäistä käyttöä ei suositella.
• Vanhojen astioiden käyttö kannattaa rajoittaa juhlatilanteisiin.
• Ulkomailta matkamuistoina tuodut keramiikkakannut ja -mukit tulee pitää vain koriste-esineinä.

Viraston mukaan lyhyehkö altistusaika ei ole haitaksi terveydelle, mutta säännöllinen käyttö voi nostaa yksittäisen ihmisen altistusta merkittävästi.

Miksi lyijy ja kadmium ovat ongelma?

Ruokaviraston mukaan suuret lyijypitoisuudet vaikuttavat haitallisesti keskushermostoon, ja lyijy kertyy luustoon sekä vaurioittaa munuaisia ja verenkiertoelimistöä. Lapsilla huolena on älykkyysosamäärän heikkeneminen. Kadmiumin pitkäaikainen altistus liittyy munuaisten toiminnan heikkenemiseen ja osteoporoosiin. Siksi pienille lapsille tarkoitetuille elintarvikekontaktimateriaaleille on asetettu siirtymäraja, joka on vain kymmenesosa tavallisesta.

Onko Ruskassa, Myrnassa tai Paratiisissa lyijyä?

Sarjakohtaista tietoa lasitteista ei ole: Iittalan hoito-ohjeet koskevat nykyvalikoimaa, eikä vanhojen sarjojen lasitteiden koostumuksesta tai kadmiumia sisältävistä väreistä ole viranomaisen tai valmistajan tietoa.

Siksi käytännön ohje on varovaisuus riippumatta sarjasta:

Taulukko tiivistää Ruokaviraston yleiset ohjeet käytännön tilanteisiin.

Mitä siirtymäraja tarkoittaa ja miksi lapsia suojataan erikseen?

Siirtymäraja kertoo, kuinka paljon metallia saa liueta astian pinta-alaa kohden elintarvikkeeseen. Yksikkö mg/dm² on milligrammaa neliödesimetriä kohden. EFSAn viitearvo lyijylle on 0,5 µg painokiloa kohden päivässä, ja Ruokavirasto kuvaa tämän tason vastaavan yhden prosentin lisäystä lapsen hermoston kehityshäiriön riskiin. Siksi pienille lapsille tarkoitetuissa astioissa raja on kymmenesosa tavallisesta. Vanhaa kuppia ei kuitenkaan ole testattu näitä rajoja vasten.

Olenko jo juonut vanhasta kupista – pitääkö huolestua?

Ruokaviraston mukaan lyhyehkö altistusaika ei ole haitaksi terveydelle. Huoli koskee säännöllistä, päivittäistä käyttöä, ei yksittäistä juhlakahvia. Jos sinulla on kysyttävää omasta altistuksestasi, ota yhteys terveydenhuoltoon.

Miten tunnistan riskialttiin astian?

Mikään pintatarkastus ei vahvista lyijyn määrää. Vain laboratoriossa mitattu siirtymä kertoo sen. Voit kuitenkin arvioida astian tilaa:

1. Katso lasitetta valossa: halkeillut, kulunut tai hilseilevä pinta on merkki siitä, ettei astiaa kannata käyttää ruokaan.
2. Tarkista kuvio. Kuluneeseen kuvioon ei kannata laittaa ruokaa tai juomaa.
3. Katso ikä pohjaleimasta ja ajoitusnumerosta, jotta tiedät, onko astia kymmeniä vuosia vanha. Apua saat leimaoppaasta.
4. Jos astia on kymmeniä vuosia vanha tai et pysty arvioimaan sen ikää, pidä se mieluummin esillä kuin ruokakäytössä.

Kristallilasi-astioissa lyijy liukenee viraston mukaan juomaan, joten happamia juomia tai alkoholia ei kannata säilyttää niissä.

Mitä EU:n raja-arvot tarkoittavat nykyastioille?

EU:n keramiikkadirektiivi rajoittaa lyijyn siirtymän astian koosta ja käyttötarkoituksesta riippuen välille 0,8–4,0 mg/dm² ja kadmiumin välille 0,07–0,3 mg/dm². Suomessa kansallinen päätös asettaa lisäksi kadmiumille rajan 0,1 mg/dm². Rajat koskevat markkinoille tuotavia astioita, joten vanhan kappaleen turvallisuutta ne eivät takaa. Nykyastioiden pesusta ja mikrosta kerrotaan sivulla astianpesukone ja mikro.

Entä matkamuistot ja kirpputorilöydöt?

Ruokaviraston mukaan ulkomailta matkamuistoina tuoduista keramiikkakannuista ja -mukeista saattaa liueta lyijyä elintarvikkeisiin, ja ne tulee pitää vain koriste-esineinä. Sama varovaisuus sopii epäselvään alkuperään: jos astian valmistajaa tai ikää ei pysty selvittämään pohjaleimasta, kohtele sitä koristeena. Kristallilasi-astioissa ei kannata säilyttää happamia juomia tai alkoholia, koska ne liuottavat lyijyä lasista juomaan.

Mihin vanhat astiat sopivat parhaiten?

Vanhat Arabian kupit, kahvipannut ja lautaset ovat parhaimmillaan esillä: vitriinissä, hyllyllä tai seinällä. Lisää vanhojen kuppien tunnistuksesta ja arvostuksesta on vanhat kahvikupit -sivulla.